Sinisorsat

Sinisorsien keskellä on syötävää joten he menevät hakemaan ruokaa.

Sinisorsa

Sinisorsa etsii jotain vedestä.

Sinisorsa

Sinisorsa ui lammessa.

Erikoisen värinen sinisorsa

Erikoisen värinen sinisorsa lepäilee tiellä.

Sinisorsa

Sinisorsa katsoo kameraa päin.

Sepelhanhi

Sepelhanhi (Branta bernicla) on pienikokoinen hanhi.

Valkoposkihanhet

Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) on pohjoisella pallonpuoliskolla elävä keskikokoinen hanhilaji. Se muuttaa Pohjoisen jäämeren pesimäalueiltaan talveksi Pohjanmeren alueelle. Valkoposkihanhi on kasvinsyöjä ja käyttää samaa pesimäpaikkaa vuosi toisensa jälkeen. Viime vuosikymmeninä laji on alkanut pesiä myös Itämeren alueella. Valkoposkihanhia on arvion mukaan noin 500 000 aikuista lintua ja kannan on arveltu jatkavan kasvuaan. Lajin uhanalaisuusluokitus on elinvoimainen.

Kanadanhanhi

Kanadanhanhi (Branta canadensis) on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva suurikokoinen hanhilaji, joka on istutettuna levinnyt Eurooppaan ja myös Suomeen.

Merihanhi

Merihanhi (Anser anser) on isokokoinen ja yleinen hanhilaji ja kesyn hanhen kantamuoto.

Laulujoutsen

Laulujoutsen (Cygnus cygnus) on joutsenten sukuun kuuluva suuri, valkea sorsalintu. Sen nokka on keltainen, eikä nokan tyvessä ole mustaa kyhmyä toisin kuin kyhmyjoutsenella. Se on leimallisesti pohjoisen lintu, joka pesii Euraasian mantereen pohjoisosissa ja siirtyy talveksi etelämmäs sulan veden perässä. Niitä tavataan laajalla alueella, ja maailmanlaajuiseksi kannaksi arvioidaan noin 180 000 yksilöä. 1900-luvulla lajin kanta kuitenkin taantui muun muassa Suomessa ja Ruotsissa metsästyksen takia. Rauhoituksen ansiosta Suomessa lajin kanta on toipunut 1940-luvun lopun parista kymmenestä parista noin 6 000 pariin.
Laulujoutsenet syövät pääasiassa kasvisravintoa, jota ne repivät pitkän kaulansa ja vahvan nokkansa avulla. Ne käyttävät ravinnokseen kuitenkin myös pieniä selkärangattomia. Joutsenparit pariutuvat jo nuorena ja solmivat yleensä elinikäisen liiton. Pesän pari rakentaa pienelle luodolle tai matalikolle. Naaras munii 4–7 kermanvalkeaa munaa. Molemmat vanhemmat huolehtivat kesällä syntyvistä poikasista, jotka viettävät vielä ensimmäisen talvenkin vanhempien kanssa. Sukukypsiksi laulujoutsenet tulevat keskimäärin 4–5-vuotiaina.
Laulujoutsen on isona valkoisena lintuna ollut ihmisten kiinnostuksen kohteena, ja laji esiintyykin kansanperinteessä ja taideteoksissa. Kalevalaisessa runoudessa puhutaan Tuonen joutsenesta, ja esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan maalauksen Lemminkäisen äiti taustalla lipuu laulujoutsen. Laulujoutsen on myös Suomen kansallislintu.

Kyhmyjoutsen

Kyhmyjoutsen (Cygnus olor) on suuri valkoinen sorsalintu. Sen nokka on punertava ja siinä on musta kyhmy, josta se on saanut suomenkielisen nimensäkin.

Isokoskelo naaras ja poikaset

Isokoskelo (Mergus merganser) on iso vesilintu, muistuttaa vähän silkkiuikkua ruumiinmuodoltaan.

Punasotkan poikaset

Punasotkan poikaset uivat lammessa.

Punasotka

Punasotka (Aythya ferina) on keskikokoinen sorsalintu. Punasotkan lähikuva päästä.

Sinisorsan poikanen

Sinisorsan poikanen seisoo kivellä.

Sinisorsa naaras ja poikaset

Sinisorsa naaras ja poikaset ovat kävelemässä.

Sinisorsia

Sinisorsia ruohikolla.

Sinisorsa koiras

Sinisorsasta kuva.

Sinisorsa naaras

Sinisorsa eli heinäsorsa (Anas platyrhynchos) on sorsalintu.

Valkoinen sorsa

Valkoinen sorsa ui lammessa.

Mandariiniankka

Mandariinisorsa (Aix galericulata) on pieni sorsalintu, jota tarhataan yleisesti Euroopassa. Tarhakarkulaisista on syntynyt luonnonvarainen pesimäkanta, ja Suomessa tavattujen mandariinisorsien katsotaan nykyisin olevan todennäköisesti vapaana syntyneitä. Se istuu usein puissa, mutta on muuten tavoiltaan sorsamainen.

Kummallinen sinisorsan poikanen

Kummallinen sinisorsan poikanen. Sinisorsan poikasesta lähikuva päästä.